Luonnossa liikkumista ei pelätä, mutta terve pelko on viisautta

Luonto ei pelota Luoteis-Lapin, Kittilälehden ja Enontekiön Sanomien nettikysymykseen vastanneita. Vain viidesosa 54 vastaajasta myönsi pelkäävänsä luonnossa liikkumista.
Nimimerkit veikko hakola sekä Pietarinen Liperistä kuitenkin huomauttavat, että luonnonvoimia on syytä terveellä tavalla pelätä ja kunnioittaa. Tällöin osaa varautua etukäteen mahdollisiin vaaratilanteisiin. Erityisen tärkeää on arvioida sääolosuhteet ja omat taidot, eikä hyvistä varusteista ole ainakaan haittaa. Pietarisella on tästä omia kokemuksia:
”Itse jouduin heinäkuussa ukkosmyrskyyn Lumikerolla. Ukkonen oli päällä ja niskaan tuli vettä kaatamalla ja sen lisäksi rakeita. Reilusti yli 20 m/s puhaltanut tuuli oli viedä sadeviitan mennessään. Märkänä ja kylmissään heinäkuisena iltapäivänä oli pakko jatkaa matkaa kohti Montellin majaa, kun ukkoskuuro siirtyi ärjyen hiukan kauemmas päältä seuraavan tunturin taakse. Opin, että sadeviitta ei sovi tuntureille. Opin myös sen, että kannattaa hiukan tutustua säätilanteeseen ennen kuin lähtee tunturiin. Salamat jysähtävät kovasti, kun sattuvat lähietäisyydelle. Ei auta kuin olla matalana ja yrittää pitää itsensä rauhallisena ja lämpimänä. Hetta-Pallas reitti tuli vaellettua. Pelkoa ei jäänyt, mutta suuri kunnioitus luontoäitiä kohtaan.”
Pietarinen ei seikkailustaan siis pelästynyt, mutta uskoo palaavansa tuntureille viisaampana.
”Kun mukana on lämmintä vaatetta (myös tuulen ja sateen pitäviä), ruokaa ja nestettä, kartta, kompassi, GPS-paikannin +(paristoja), hyvät yöpymisvälineet, kännykkä ja malttia, niin niillä pärjää jo pitkälle. Yksin lähtiessä ottaa aina riskin, jos retkeilee vaellusreittien ulkopuolella. Ehkäpä järkevä ja terve luonnon pelko on luonnossa liikkujan viisauden alku.”
Entinen Kittilän tyttökin tietää, että yksin ei kannata lähteä. Kun mies ja koira ovat retkillä aina mukana, ei pelota. Nimimerkki anja-leena puolestaan kertoo, että häntä ei pelota luonto vaan toisinaan luonnossa vastaan tulevat ihmiset, joiden aikeista ei voi olla varma.
Luontoa ei pelkää myöskään nimimerkki luonto kiittää luonnonystävää, joka asuu kaupungissa.
”Kuka luonnossa pelkäis, sehän on luksusta, ko sinne pääsee joskus täältä kaupungista. Enempi mie täällä asfalttiviidakossa pelkään, ko mettässä.”
Leikku taas ilmoittaa rempseästi, että ei pelota, vaikka tulisi peto vastaan:
”Mitä sitä mettässä pitäis pölätä? Jos karhu tullee vasthaan, niin menhään kumpiki omhaan suunthaan. Sole poka mikhään pölönaihe tuo mettä!”

Milla Ollikainen